Teen historia

Teen juonnin alkuperästä on tarina, jonka mukaan 5000 vuotta sitten elänyt kiinalainen keisari Shen Nung keitti kaiken juomavetensä. Eräänä päivänä tuuli lennätti kiinalaisen keisarin vesikannuun muutaman teelehden teepensaasta (Camellia sinensis). Latinankielinen sana sinensis tarkoittaa suomenkielellä ’kiinalainen’. Hän ihastui kovasti makuun, joka lehdistä lähti ja määräsi heti näitä luonnonvaraisia teepuita istutettavaksi kaikkialle.

Toinen tarina kertoo, että kerran kun Buddha ei pystynyt keskittymään mietiskelyyn, hän leikkasi pois silmäluomensa, jottei nukahtaisi. Siihen, mihin hänen silmäluomensa putosi, kasvoi teekasvi.

Teen juomaa ryhdyttiin nauttimaan ensiksi Kiinassa, jopa vuosisatoja aikaisemmin kuin lännessä.
Teen säilytysastioita on löydetty hautaholveista Han dynastian ajalta (206 eKr-220 jKr). Kiinassa teenjuonnin suosio alkoi kasvaa 500-luvulla, mutta vasta Tang dynastian valtakaudella (618-906 jKr) tee vakiintui koko kansan juomaksi Kiinassa.

Japanissa opiskelleet kiinalaiset munkit tutustuttivat japanilaiset teekulttuuriin ja Japani seurasi Kiinan esimerkkiä 700-luvulla ja samalla syntyi monivaiheinen japanilainen teeseremonia. Eurooppaan tee saapui vasta vuonna 1606. Teekulttuuria ympäröi alkuaikoina kaukomaiden mystiikka. Idän eksoottinen teemaailma kiehtoi salaperäisyydellään. Uusi juoma saapui Englantiin vuonna 1650 ja sitä nautittiin kahviloissa, hovipiireissä ja seurapiireissä. Korkea hinta ei hidastanut teen juonnin leviämistä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja vuoteen 1750 mennessä teetä juotiin jo kaikkialla.

Tee tuli Suomeen ennen kahvia sekä idästä että lännestä. Laajemmin teenjuonti levisi Suomeen Venäjän kautta. Karjalan kannaksen suomalaisasutuksen piirissä keksittiin antaa häälahjaksi teeveden kuumennin eli samovaari. Suomessa teekulttuuri yleistyi 1700-luvulla varakkaissa, oppineissa piireissä. Pietarilaiset tukkukauppiaat toivat teetä Suomeen ja lisääntyneen tarjonnan myötä teejuoma tuli myös tavallisten perheiden pöytiin.